Syyllisyys, suru ja vapautuminen kohtaavat, kun nainen yrittää yksinään käsitellä tuhoisan suhteen jättämät arvet tunnelmallisessa slow cinema -elokuvassa. Itsemurhan jälkimainingeissa suru ja kaipaus kohtaavat muistot suhteesta, jota leimasivat mielenterveysongelmat ja väkivalta. Kohtauksia menneisyydestä kudotaan osaksi arjen askareita, ja hahmo viipyy yhteisessä talossa yrittäessään ymmärtää tapahtunutta ja löytää tien eteenpäin. Tyst Faller Snön käsittelee vaikeasti muotoiltavia ja ambivalentteja tunteita kontemplatiivisessa ja rauhallisessa draamassa, joka sijoittuu autioon ja karuun talvimaisemaan.
